BLOG, KIRJOITUKSET

• 

METSÄ ELONKEHÄLLÄ

Ilmakehän ja elonkehän välillä kulkee jatkuva hiilidioksidin virta kahteen suuntaan. Ihminen on vaikuttanut ilmakehän suuntaan kulkevan hiilidioksidivirran voimistumiseen. Metsien kestävällä hoidolla ja käytöllä ihminen pystyy voimistamaan myös elonkehään suuntautuvaa virtaa. Hiilidioksidin siirtymistä ilmakehään voidaan hidastaa käyttämällä runsaasti mahdollisimman vähän prosessoituja pitkän elinkaaren puutuotteita kuten hirsitaloja.

Enon ilmastonmuutospioneerit

Joensuun seurakunnan vanhin kirkko on Enossa. Sen tornin ikkunaluukut ovat avanneet 202 vuotta huikaisevan näkymän 50 metriä alempana virtaavan ja auringon säteitä tanssittavan Pielisjoen suuntaan. Kirkon rakentajien 1880 luvun alussa kaatamat tukkipuut ovat luontaisen siementymisen seurauksena alkaneet sitoa kasvuunsa hiilidioksidia ilmakehästä jo sata vuotta aikaisemmin eli noin 300 vuotta sitten.

Seurakuntalaisten usko oli vahva, kun he kokoontuivat päättämään uuden kirkon rakentamisesta 1800-luvun alussa. Kirkko rakennettiin 1200 seurakuntalaisen jumalanpalveluksia varten. Ilomantsin seurakunnan kirkonkirjojen mukaan Enossa oli 1700- ja 1800-luvun vaihteessa 1500 asukasta. Kirkkoon mahtui yhdellä kerralla neljä viidesosaa väestöstä.

Tämän ajan ilmastonmuutoskeskustelussa käytettävien perustelujen mukaan Enon puinen kirkko on ollut vankka hiilen varasto. Kaksi sataa vuotta sitten kirkkoa rakentaneista henkilöistä kymmenen olisi voinut ajaa autoa, jos autoja olisi ollut saatavilla, hiilineutraalisti kirkon rakennuspuiden hiilikompensaatiolla sangen pitkään. Nykyaikaisen keskikokoisen bensiinikäyttöisen henkilöauton keskikulutuksella ja tämän päivän keskivertoautoilijan autonkäytöllä laskien kompensaatiota olisi riittänyt noin sadaksi vuodeksi. Lisäksi näiden 1800-luvun kymmenen enolaisen rakentajan puurakenteiset asuin- ja tuotantorakennukset olisivat varastoineet toisen mokoman hiilidioksidia, joten kirkon ja muiden rakennusten yhteinen hiilikompensaatio olisi riittänyt kymmenelle autolle lähelle näitä päiviä. Rakentamiseen kulutettu energia (ihmis- ja hevostyö) oli varsin hiilineutraalia.

Kahden vuosisadan aikana hakkuualoille kasvaneet puut olisivat myös varastoineet kasvimassaan teoreettisesta esimerkkiautoilusta vapautuneen hiilidioksidin. Nykyisillä metsien hyödyntämisen keinoilla kuten jatkuvapeitteisellä tai päätehakkuseen perustuvalla menetelmällä hiilen sitomisen aika olisi voinut olla huomattavasti lyhyempikin.

Hiilikompensaatiopotentiaaliin vaikuttaa kaksi asiaa. Puiden kasvunopeudesta riippuu kuinka nopeasti hiilidioksidi siirtyy ilmakehästä biomassan rakennusaineeksi. Enossa kasvavien metsien kasvunopeus on suurimmillaan 35-55 vuoden ikäisissä metsissä. Vanhemmissa metsissä hiilidioksidin nettosidonta heikkenee. Hiilidioksidin varastoinnin tehokkuus taas riippuu siitä, kuinka kauan biomassa säilyy hajoamatta maanpinnan lähellä elonkehässä.

Euroopassa on monia noin tuhat vuotta vanhoja kirkkoja ja linnoja, joiden runkorakenteet on tehty puusta. Euroopan vanhimman kokonaan säilyneen puisen Englannissa sijaitsevan Greenstedin kirkon keskilaiva on valmistunut vuonna 1053. Vanhimmat kirkon puuosat on ajoitettu jopa 400 vuotta vanhemmiksi. Euroopan vanhin puinen yhä käytössä oleva asuinrakennus on rakennettu 11. vuosisadalla Färsaarilla.

Kiinan vanhimmat säilyneet puiset runkorakenteet ovat valmistuneet Jokhangin temppeliin Lhasaan vuonna 639. Pekingin kävijöiden tunteman kielletyn kaupungin puiset rakennukset ovat valmistuneet vuonna 1420. Maailman vanhimpana nykypäiviin säilyneenä rakennuksena pidetään japanilaista lähelle Naran kaupunkia vuonna 670 valmistunutta Horyujin temppeliä. Kaikki edelliset esimerkit osoittavat, että puiden kasvuun sitoutuneen hiilidioksidin hiili säilyy puisissa rakennuksissa kauan, jos vain rakennukset suunnitellaan hyvin ja niitä huolletaan suurella sydämellä.

Yksittäiset kasvat puut voivat myös säilyä kauan hiilen varastoina.  aiemmin maailman vanhimpana puuna pidetylle Okakäpymännylle, jonka ikä on vähän yli 4000 vuotta, on löydetty hiljattain kilpailija. Ruotsista on löytynyt 10000 vuotta vanha kuusi. Tämä puu muodostuu kuitenkin monista toinen toisensa jälkeen kasvaneista oksa- tai juurivesoista, joten sitä ei voi täysin verrata yhtenä kokonaisena puuna kasvaneeseen tuhansia vuosia vanhaan puuhun.

Ilmakehän hiilidioksidista puihin sitoutunut hiili varastoituneena yksittäisiin tuhansia vuosia vanhoihin puihin ei ole ilmastonmuutoksen kokonaisuudessa merkittävä. Kokonaisten metsien kapasiteetti sen sijaan on merkittävä. Puiden geneettisen rakenteen ja kasvupaikkaolosuhteiden vuorovaikutuksesta syntyvän biomassan kertymisellä on aina rajansa.  Rajan ylittäminen aiheuttaa hiilen siirtymän takaisin ilmakehään. Hiilidioksidin vapautumista nopeuttaa myös vanhoihin metsiin kohdistuvat erilaiset tuhot kuten myrsky-, hyönteis- ja sienituhot sekä metsäpalot.

Tämänhetkisen tiedon perusteella yksi ilmastonmuutoksen torjunnnan parhaimmista keinoista näyttäisi olevan maksimaalisen hiilen sidonnan hyödyntäminen puiden nopeasta kasvusta. Tähän on yhdistettävä puuhun sitoutuneen hiilen varastoiminen pitkäikäisiin, satoja vuosia kestäviin puurakenteisiin kuten rakennuksiin. Näin on mahdollista siirtää ilmastonmuutosta kiihdyttävää ilmakehän hiilidioksidia maan pinnalle, elonkehälle.

Valtavaa ilmastonmuutoksen torjuntatehtävää voidaan täydentää lisäämällä maapallon metsäpinta-alaa. Maapallon metsistä on aikojen saatossa noin puolet hävinnyt eroosion ja aavikoitumisen seurauksena tai siirtona muuhun maankäyttöön kuten maanviljelykseen tai infrastruktuurien laajentamiseen. Kansainvälisistä sopimuksista ja lukemattomista seminaaripuheista huolimatta metsien häviäminen jatkuu lähes kaikissa maissa.

Paavo Pelkonen

VALITSE ALHAALTA SEURAAVAN BLOGIN SIVUNUMERO

Enon ilmastonmuutospioneerit, BLOG/sivu 1

Ihmisten uusi maaseutu, BLOG/sivu 2

Joensuun Eno monessa mukana, BLOG/sivu 3

Korvissa soikoon! BLOG/sivu 4